Minkä minä sille mahdan
jos kaikki mitä sanon, on arvollista muistiin merkittäväksi -- ?

Tai sille,
jos vähäisinkin tokaisuni kelpaa pääsemään jälkipolvien tutkittavaksi?

Myös se, mitä puoliksi unissani horisen,
mitä kännissä lallattelen,
se minkä lipsautan suustani noin vain, ajattelematta.

Kun en ajattele toistan tiedotonta tietoa,
kansanomaista, arkista elämää
joka on arvollista dokumentoitavaksi - olemmehan suvaitsevaisia,
ne jotka ovat sulkeutuneet
mietiskelyn yksinäisiin linnakkeisiin ovat
arvoltaan yhtä suuria kuin ne,
joiden pitää viettää jokainen päivänsä ahertaen ja lastensa kodissa

Kun ajattelen,
se on niin epätavallista,
että sekin on syytä panna merkille.

Unissani,
tai melkein unissani saatan paljastaa joitakin salaisuuksia,
joita tietoisesti en saattaisi edes yrittää tavoittaa,

ja kuka sitä paitsi tietää varmuudella,
mikä oikeastaan on lausumisen arvoista,
tässä moniarvoisessa, monitahoisessa elämässä?

Hullun puheessahan saattaa välähtää totuus,
joka voittaa kymmenen sukupolven viisaiden tutkimusten tulokset
ja pelkkä jokapäiväinen, viaton höpöttely
on jo itsensä vuoksi tallentamisen arvoista,
koska kukaan ei tahdo antaa sille sen tyhjänpäiväisyyden vuoksi mitään arvoa,
ja koska se on,
kuten voimme huomata historiankirjoja lukiessamme,
ohitettu aikakirjoista kokonaan -