yksilöön enkä yhteisöön
uskon molempiin
ne ruokkivat toisiaan
mutta suurin muutos lähtee
yksilöstä joka on kyllin vahva
kamppailemaan hitautta ja elottomuutta vastaan
maailman voi nähdä vihamielisenä, katalana
tai ehdottoman välinpitämättömänä
yhtä hyvin ystävällisenä ja lempeänä
voi pitää kuolemaa kaverinaan
ja elämää, vastamäkiä ja esteitä
vahvistavina ja opettavaisina
luottaa siihen että lopulta kaikki päin kohdattu osoittautuu lahjaksi
jollei sitä turmele ennen kuin opetus tihkuu läpi ja tulee omaksi
kannattaa tehdä jotain
kykyjensä mukaan, tyytyä siihen
toivomatta liikoja maailmassa jossa
tiensivussa lojuva kivikin on mahtava, niin mahtava ja tuntematon
koskaan käsitettäväksi
vaikka olisi aivoissasi viisi miljardia ajatusta
on rinnallasi viisi miljardia ajattelijaa
sen pitäisi opettaa hiukan suhteellisuudentajua
katso heinää joka tuulen myötä
huojuu, oikenee ja taipuu taas, jää lepoon
ja yhä liikkuu, pysähdy miettimään sitä, sen yhtäläisyyksiä
kanssasi, sen kasvua ja yksilöä
tai niitä eläimiä jotka yhä vaeltelevat, lähellä
kukin tuntevana ja haluavana, läheisyyttä kaipaavina
yhtä elämää rakastavina kuin sinä
tuskin kukaan muu kuin ihminen voi vihata
omaa elämäänsä, itseään
ehkäpä nämä jotkut eivät osaa unohtaa
unohtamisen lahja on suuri niin kuin unen lahja
voit seistä talviyönä hangessa katselemassa ylös loppumattomuuksiin
tai maata vuoteessasi selaamassa
aistimustesi soljuvaa kertomusta
tai koettaa keskittyä ajatusten liikkeeseen, pisteisiin joissa ne tiivistyvät,
joissa ne juoksevat takaisin omia jälkiään ja palaavat
eivät aivan samoin, luovat muurahaispolkuja
vielä voit tavata jonkun
antaa hänen sanoa ja vastata
yhdistää risteilevät polut, sukeltaa seikkailuun
joka vieläpä löytää kädet
toteuttamaan nimettömän nimeksi, olemattoman aineeksi
tai liittymään yhteen
nostamaan valleja vaikeuksien vyöryjä vastaan
tottunut olen uskomaan tämän:
on voitava olla niiden kanssa joita rakastaa
ja voitava tehdä sitä mistä pitää
kun se ei ole aina helppoa, mahdollistakaan,
sanovat siksi jotkut: on rakastettava niitä joiden kanssa on
ja on pidettävä siitä mitä tekee
meitä on täällä todellakin paljon
ja meidän on tultava toimeen keskenämme
meidän on
siedettävä ääniä ja hajuja
värejä ja näkemyksiä
siedettävä kuulostaa vähältä: rakastettava
ei ole estettä nauramisellekaan
jokainen kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan, vahvaa
eikä ollenkaan aina onnistuvaa
olen tottunut uskomaan oikeaksi tämän:
se mistä voi iloita on varmasti oikein
sillä väärämielisistä teoista ei voi iloita
ne ovat tuskaa täynnä
joku iloitsee joutilaisuudesta
heitä on monia
joku iloitsee työnteosta
heitäkin on monia
ja monet heistä levittävät katsomustaan
vaikka joutilaisuutta ei voi olla
harva kestää sitä läpi kaiken
jostakin sieltä
nousee halu toimia
kun kaikkialla leimuaa niin paljon levotonta energiaa
ainakin yhtä paljon kuin tajuista
iloittelukin on toimintaa
kuka luulee että vain vakavuus on vakavasti otettavaa
on vakavasti erehtynyt
niin kuin se joka luulee
iloittelua pelkästään helpoksi ja iloiseksi
sillä se on viesti
ja lapset ovat leikeissään asiallisia
joku linnoittautuu suruun, toinen vakavuuteen
iloon on pahuksen vaikea linnoittautua
ja ilon laatu on karkaava, palaava
niin karkaava ja palaava että sitä esteet
eivät pidättele
aina se löytää
tilan olla
ja siellä on elämää
toisilleen tuntemattomien, tutuiksi tulevien tapaamisia
mikä ei olisi mahdollista
missä ei olisi mitään mieltä
jos kaikki olisivat samanlaisia
mitä eivät ole muut kuin ne jotka ajattelevat
aina sitä samaa ajatusta me olemme samanlaisia
no olemmehan me samanlaisia
mahdollisuuksissamme
sitä eivät muuta toisin väittäjien hokemat
eivätkä toisin tahtovien ahneet teot
mahdollisuus kaikkeen on jokaisessa aina
epäonnistunut on salaa onnistunut
ja suljetut tiet tarjoavat uuden erehdyksen
kun tästä katkeaa niin tuosta versoo uutta
sen kukin tekee tavallaan vailla täyttä valtaa
parhaiten luonnollisesti antautuneena
ja sillä tavalla ei kukaan edes
voi koskaan kokonaan lakata olemasta
tuska ja pelko
turha jano ja kynsiminen
voivat kyllä jäädä sivuun
niin kuin jää mikä tahansa yksinäinen, mykkä ajatus
sivuun sen tien
jota virta Käy.
