Kirjoja, raskaita huonekaluja, peiliovet.

Tämä on yksi olemassaolon kuva, kun toisessa istuu henkilö selkä seinää vasten lattialla sekalaisen, laajalle alueelle levinneen roskan ääressä. Kolmatta kuvaa jään etsimään.

Kuvia, nousevia itsestäni, ne jotka tunnen tutuiksi. Tuo henkilö olen minä. Tässä sama henkilö istuu pormestarintuolissa, huoneessa jossa on barokinraskain kiemuroin piirretty tummankeltainen tapetti.

Kuvakirjastani puuttuu 98 sivua, nämä ovat ainoat jäljelle jääneet.

Tunnetko sinä kaksi kuvaa? Yhteisössä me tunnemme lukuisia. Mutta vain yhteisössä jolla on jonkinlainen raja. Rajattomassa yhteisössä ollaan taas yhdessä ainoassa, ja samassa. Kuvassa.

Annetaan kuvalle nimi. Yksityisyys. Avoin syrjäytyneisyys. Toiveikkuus. Se mistä nähdään näkyjä ne ilmaisten. Autius, välinpitämättömyys, yksinäisyys. Menivätkö ne nyt suunnilleen paikoilleen. Voi heittää arpaa myös.