Toisessa elämässäni
kun olin Ihmisten Heimon papitar
oli kuu käsissäni ja tähdet
vastasivat kun kajautin huutoni
kukkojen aikaan, kivipyramidin korkeilta portailta

kun suuret matelijat rauhatta liikahtelivat
puiden varjoissa, kansani nukkuessa
minä punoin hiuksista köyden

köyden heitin tulevaan
sen avulla lapseni jonakin päivänä
astuisivat takaisin maailmaan
ihmisten maailmaan jota ei vielä ollut

joka nukkui vielä niin kuin käärmeet talvella nukkuvat.