Soitettuani vielä yhden puhelun
en kestänyt enää kammiotani
vaan menin baariin
mikään pöytä ei houkutellut
kun valitsin paikkani kaikki lähtivät siitä
yhdellä miehistä oli Parkinsonin tauti
hän siis käveli ulos kuin geisha
ja jäin katselemaan katua
ikkunasta, join hapanta kaljaani
ja lähdin
iloiseen irlantilaiseen jossa mies
formulakisojen ryminässä ryhtyi selittämään
raivostuin hänen epäselvyyteensä
kuuntelin, join, lähdin kesken
matkalla mietin miksi
olin niin
unohtanut
sen mikä olikaan niin ikävää
ja mikä vaivasi
olin vain vihainen
mietin miksi, olisiko lasiini kaadettu jotain
kävelin kolmen porttikäytävän läpi,
käännyin sisäpihoille, tulin ulos
ja tieni vei kohti tuttua baaria
minä en mene sinne
minä en mene sinne
minä menin sinne
otin oluen ja istuin
pöytään jossa oli verukkeeksi lehti
lehteilin sitä, etsin tuttuja nimiä, kyllästyin
laitoin pois ja join hitaasti olutta
ja menin hakemaan lisää ja joku mies puhui minulle
ostin ja menin juomaan lisää
ja poltin enemmän kuin halusin
kuuntelin meksikolaista musiikkia ja tunsin
itseni marionettimariachoksi nukkenäytelmässä
pikku savuke suussa, veitsi vyöllä
mietin mikä minua hermostutti
(naiset eivät vieläkään huomanneet minua)
menin tiskille ja jatkoin jutellen
miehen kanssa kuten oli vähän puhe
valot sammuivat ja lasini oli tyhjä
joten lähdin samaan aikaan
ja sitten etsimme baaria jota ei löytynyt
tai yksi kyllä mutta sekin meni kohta kiinni
niin kävelimme
en suostunut ajamaan mersulla hätäkapakkaan
joten menimme hänen varastoilleen
ja joimme kumpikin 1 pulloa olutta.