Katson ihmisiä
baarissa

yleissilmäyksen kun valomerkki saapuu
näen että ketään heistä
ei kiinnosta minun olemassaoloni
tai olemattomuuteni pätkääkään

manaten typeryyttäni
juon jo kolmatta kaljaa, se tekee
yksitoista ööriä aivan turhaan
miksi minä olen täällä
katselen välillä televisiota
välillä katselen pelikoneita
vältän katsomasta miehiä (helposti hikeentyvää lajia)
ja naisia
joita miehet kosiskelevat, eli kaikkia
joku nainen tulee voitettuaan kolikoita
koneelta tiskille, tyytyväisenä, ostaa oluen, vilkaisee
en reagoi
baarimikko menee laulamaan iskelmää
laulaa ihan kivasti, kertosäkeen varsinkin
ihan kuin olisi harjoitellut juuri sitä
taputan vähän kun laulu on ohi
mies kiroaa, missä se ämmä on
ämmänsä tulee, jakamaan oluita
mies lähtee ulos, ottaa muita miehiä mukaan
mitäköhän tekemään

ei tee mieli jutella tai setviä mitään
eikä ole varaa jutella, tarvitaan kaljaa
ja hyödytöntä se on sittenkin

parit halailevat toisiaan
katson yleissilmäyksen salin yli
kukaan ei ole kiinnostunut olemassaolostani
tai olemattomuudestani
toivotan heille onnea
kun kalja on juotu ja viimeinen laulu soi
ja olen luomassa silmäystäni
kaksi naista tulee vielä tanssimaan keskenään
he vilkaisevat minua, mietin hetken
että haluaisiko ehkä toinen heistä
tanssiakin minun kanssani? Sitten päätän
että se on epätodennäköistä
hylkään ajatuksenkin, laulu loppuu
ja olut loppuu ja minä menen ulos
ihmettelen minne miehet ovat kadonneet
siis minne juomaan viinaa
ja kävelen tyhjiä katuja
öisiä, yhdentekeviä, ihmisettömiä katuja
kohti kotia, matkalla vielä kuulen pari kertaa
oven avautuvan mutta en ala juttusille,
en katso edes, menen
viimeinen risteys, joku tulee vastaan

näyttää pieneltä ja pelokkaalta etäältä
ei kai tuo pelästy kun käännyn näin äkkiä

hänen edessään kadun yli, ja käännyn
koetan valita ajoituksen oikein viattomaksi
ja kävelen tienpätkälle
ja tienpätkää ovelle, ja sisään
pölyiseen kolooni
etsin olutta kaapista
sotkeudun vuoteelle ja toivon
että nukahdan, mielellään ja miksei:
pian.