Tuuli ei piittaa enää,
ennen se tuli luokse
ja siveli kuumia ohimoita
mutta nyt se maleksii pitkästyneenä
näillä samoilla niityillä, koskettaa ruohoa
joka ärähtää sille ja pörhistää takkuaan.

Välinpitämättömästi se kulkee
minun taloni ohitse
opastaa minut lähteelle, sanoo: siinä on
unohduksen vettä, ota, juo.

Siinä kaikki.
Ei se piittaa enää.