Suljimme myrskyn pieneen rasiaan
ja katselimme sitä iltaisin
kunnes se piru karkasi irti

Kun olit poissa Sinua kaipasin
ikävöin Sinua ja Sinua rakastin
ja jos tulit takaisin
huomasin, sen pahemmaksi:
että yksin yksin oli sekin parempi
kuin kanssasi, yksin

Ja samoin tajusit Sinä
jo ennemmin

Kun olit poissa niin kuin typerys
minä nyyhkin ja ruikutin
ja muistot oi muistot ohimoita painoivat niin kuin piikit
vaikka muuta näyttelin - mikä hölmö!
Itse olin itseäni lyönyt
Sinun kätesi kädessäni

Suuret unet, suuri unipaine
ulos kohisee, ja kaikki suunnat ovat pohjoisia

Sinä olit harakan lento läpi päivieni
ohi hipsivä pilvenhattara
metsästäjä, yölentäjä vieras
kasapanos hattuuni piilotettu
kirjottu kivi johon kompastuin

Luulin kävelleeni kanssasi
niin ehkä luulit Sinäkin

Nyt näitä sumeita sanoja luet
toisen kanssa, niille nauratkin
se oikeus teillä on
rakastavien tyrannia on ehdoton

edes keisari
ei jumalten lakeja väännä

Kaksipa höyhentä myrskyyn joutui
huhhahhei ja olvia pullo
kahtaalle lensi ja taivaasta putos
huhhahhei putos sininen vuori
se vuori oli vettä ja mereksi syveni
ja perseille pudottiin
huhhahhei ja perseille pudottiin NIIN.