RUMUUS
... teollisesti tuotettuja aitoja michelinejä katulamppuja tolppia
logoja vaatteita neppisautoja lastenvaunuja ilmapalloja puutarhakoristeita
klooniautoja kopioyksilöitä, standardoituja kipsivaloksia, satoja metrejä seinäelementtejä
suuria lasipintoja photoshopattuja myyttejä
alumiiniprofiilia automarkettien kattomeriä,
kukaan
ei ala piirtämään tussilla paitaan
ilmaistakseen luovuuttaan, se on
lapsellista, kypsymätöntä, tyylitöntä,
oikea viesti, the right thing
suunnitellaan pc:llä ja painatetaan Saksassa
entä puutarhassa:
irti niistä tikuista! aitaa tekemässä?! se tehdään muovista
Guanddongissa 18 tunnin vuoroissa ja uitetaan pihaasi
tämän onnen kaiken suo meille orjatyö, ja
öljy
me maistelimme
me naukkailimme,
me ryystimme sitä
1850-luvulla me menetimme järkemme
ja hitsasimme kaasun pysyvästi pohjaan
isämme,
isoisämme, isoisoisämme
tottuivat loputtomaan, halpaan voimaan
se liikutti meitä
se antoi meille meikkejä
se antoi meille muovihelmiä,
autonpenkkejä, halvat autokuskit
ikuiseen kasvuun
silloin me jo kaadoimme ämpäristä
päin pläsiä silmät päässä seisten
totuimme kaaokseen normaalina tilana
sotaan asiaankuuluvana
juoppohullut toisiaan ja niitä
juntti-inkkareita, ogoneita sun muita vastaan
3 prosenttia vuodessa me vain tarvitsemme lisää
2 prosenttia vähemmän me saamme
tämä laskutoimitus on meille liian vaikea
pikeentyneet lävet kuivuvat ja me yritämme
puristaa kivestä öljyä
öljyliuskeista
tehdään kaasusta öljyä
kasveista
syvempää
meren alta
jotain juotavaa
tapan
meidän janomme, juopon neuvokkuus
vastaan luonnon Lait
sitten
lapsemme opettelevat takaisin
maailmaan joka katosi kaksisataa vuotta sitten
aletaan nähdä
puisia katuvalotolppia
kävelyä
niitä hauskoja risuaitoja
villalapasia
sorateitä hevosia
puukolla vuoltuja pihakoristeita
kaalimaita kerrostalojen pihoilla ja ehkä liikaa toivottu
vuohia ja kissoja ja talkkareille luudat hätistelyyn.
~
VANHA ATTIKALAINEN
Vanha attikalainen hoippuu esiin, oraakkelin lause suussa
roomalaisia nuolenkärkiä selässään
se on matkannut kiviset tiet, rovioiden savussa,
barokkiset puistot, kivihiilipölyssä,
koko saastaisen edistyksen, se mainostaa
jotakin, mitäköhän, kaupparatsu
noin väsyneenä puolipukeissaan - mikä riepu!
ja aivan liian myöhään:
äärettömyys, lausumaton, selkeä
tuli nähdyksi ja kuvatuksi
murretuksi, silmänkäännöllä supistetuksi
loppumattomat laveat tasangot
tehtiin hulluuden magialla reservaateiksi
pieniksi keitaantäpliksi, voimilla joita jokainen käyttää
tahtomattaan, muuta enää osaamatta
murtuessaan hitaasti deduktion peilissä.
~
300 WATIN TUOKSAHDUS
I
Sanovat että me olemme omituisia
että me olemme synkkiä, pois tuo! Elämä on seikkailu!
Uudet hermekset uljaissa lippulaivoissaan
halkomassa avaruutta, paperiaalloilla
kertomassa miten he kaipaavat pois, lentäisivät
Marsiin, hämmästelemään elämää mutakuopissa;
excimerlaserilla ammutuin silmin
kohottelemaan kulmakarvoja kuin vain Anais Nin
Tongin lehden sivuja, raportteja siitä mikä meni vikaan
onnellisuuden tienviittoja,
alennuksia, Wrightin veljesten unia,
ja nämä sankarilliset matkailijat jäätyneissä puutarhoissaan
pyytämässä hulluja, nekrofilisia halujani?