Hautausmaalla vierii kivi

barokkiset jalkalamput seisovat haravoiduilla käytävillä

ja valvontakamerat seuraavat sininiskoja jotka

vetävät fiskarsilla viivaa hietikkoon

kuljeskelen kalliolla tapulin takana

se on luja jalkapohjia vasten, se kestää kyllä

vedän salaa tupakan, yskin

kuin junassa jyristävät ohi kylän kasvot ja äänet

kurjissa autoissaan metsikön ohi

tämä on vähän outo seisake nyt, olen täällä

vaikka se ei koske minua

eikä se koske ketään toistakaan

varsinkaan se ei kosketa minun lompakkoani

joka pysyy tyhjänä niin kuin tämä ympäriinsä autio puutarha

ja tämä tyhjä, tyhmä päivä

ja rajojen takana soditaan

ja slummeissa meren takana syödään kaktuksia

ja meidän tomaateissamme on lutikoita

oi, miten tämä tasainen, tylsä ruoho soi

kenen mieltä helvetissä se rauhoittaa

ja taivaassahan sitä ei kukaan kaipaisikaan,

kun on harput ja ting tang

tämä alkoi kauan sitten: ne alkoivat kuolla

ja kun ruttokin raiskasi ja teilipyörille tuli ahdasta

niin ne perustivat kivilouhoksen ja alkoivat panna rumihia graniitin alle

kyllä niitä täällä onkin

ja persoonallisia laattoja kaikki, toimiston esitteessä kerrotaan

että saa kirjaimet kultareunoilla tai ilman

no, eipä leikitä nyt, tämä on surun laakso

rautalehdet pitää karkottaa pientareilta etteivät kalmot pahastu

ja nouse yöllä rapsuttelemaan ratamoita leposijoiltaan

katselen työkoneita

tuosta pientareelta saisi paraiten viikatteella

mutta johtaja tahtoo kuulla pärinää, missä sininiskat nyt kuljeskelevat,

tää on kovaa bisnistä kuule, ei lonnita

ei, juu, ei, juu

miten suurella moukarilla noita oikein hajoitetaan

kun bensa loppuu minä nauran

niin kuin se pikeentynyt, kuiva läpi autiomaassa

käyn kaupungilla, koetan puhaltaa tämän löyhkän kallostani

kuljen ja rekisteröin, kiven ja lautatavaran

tuossakin kasassa

mihinkähän menossa

istun ja katselen porukoita, tänään pääsin kaivamaan

hyvässä krapulassa, sieltä löytyi kuusi sellaista pehmeätä,

ruskeata pallukkaa mullasta

(sieltä vanhalta alueelta)

tömähti ilkeästi lapioon, ja kun arastelin suntio kirosi että

anna nyt se perkele tänne

annoin minä, ota hyvä mies, ota

ne kaikki kasattiin siihen havujen alle komeaksi keoksi

ehdotin viedä yhden pöytään kahvitauolle

vanhaan tapaan mutta se ei huvittanut

vanhempaa rouvastoveriamme yhtään, oli hiljakseen

huonoa kahviseuraa

yhden nikaman näytin

päivän lopuksi pimulle kun se halusi, sitä alkoi yököttää

palautin hautalehtoon en aivan sijalleen

ja sitten alkoi hävettää hautarauhan rikkojaa

että tuleeko ne kummittelemaan uniin ja tekemään

harmaita hiuksia ja verenpurkauksia

(ne tuli)

no niin, joka tapauksessa istun tässä ja katselen

kun kone ei tule, odotan baarissa

korstot kertovat että tämä on pahamaineinen paikka

automaattipiano jymisee kun siihen laittaa vitosen,

minä laitan siihen viitosen ja istun

ja juon, en siksi että maistuisi, vaan vain etten jäisi jälkeen

yritän vetää tarpeeksi ennen kuin bussi lähtee

kaikki asennot ovat yhtä hyviä

vaihdan istuinta

Näsinneula ikkunan läpi, kadulla kaupunkilaiset askareissaan

nyt pidetään aurinkolinssejä, on nääs kesä

enää ei pidä kukaan nahkatakkia

niin kuin keväällä joka sorkka

anarkistit ja vihreät kokoontuvat tänään, toivotan onnea

varokaa kyttiä

JA VAPAUTTAKAA KANAT

JA HEVOSET JA KAIKKI ELÄVÄT OLENNOT

bussiasemalla on aurinkoista ja kuulasta, kun on pouta

bussiovien luona seisoskelee miehiä mitään tekemättöminä

minäkin muistan miten minä kuljin silloin kerran

seitsemänsataa vuotta uudestaan käyttäneenä (ne pakenivat)

torilla kun kapakoista oksennetut vetivät huikkaa palatessaan

OMITUISIIN SÄIHKYVÄSILMÄISIIN ÖIHINSÄ

(JOTKA OLIVAT PÄIVIÄ, HARVINAISUUKSIEN KERÄILIJÄN LAKASTUNUT TOTEAMUS)

tota nyt ei tajunnu kukaan

mut siis tiedätteks te ne Rimbaudia lukevat rentut

asemien takapihoilla

sädehtivät kummitukset jotka ovat kolunneet kaikki kekkerit

ja nuolleet kaikki pillut ja nuohonneet

joka ainoan katuojan pohjan ja nukkuneet putkassa ja sanoneet että

ME ELÄMME

hitto

ne diakoninpirut tulee taas tuolta, ehdinkö piiloon, en

ne tahtoo auttaa kun ne kuuli että on rahat vähissä, niin

että tekisi mieli potkaista niitä polvilumpioon

voi, voi raukkaa, saaaammeko auttaa

miten ne riemastuisivat, kun saisivat lahjoittaa kassillisen ranskanpullaa

tiedätkö, sä et ymmärrä

kun meillä kylällä on niin vähän teitä köyhiä raukkoja

mitkä VIBAT saa kun antaa

ja se apulaissuntio haluais auttaa minua myös

lekankäyttäjä ja ompelijatar

se halus viedä minut

KATSOMAAN SEN HUONEKALUJA

ajas edes auto ton suntion yli

hyvällä omallatunnolla toivon, sehän sanoi,

kerran kun Camarolla oli tärpätä

että olipa vähällä, ilosen vainajan olisitte saaneet

ja toi rouvanrutale, toi, toi ikälima

kuljeskelee laskutikku taskussa,

mittaa minuutteja kahvitaukoon

se hoitaa kukkapenkkejä, se lähti kerran

etsimään omaa rahaa, tuli tänne vuodeksi ja jäi kymmeneksi, kurja parka

nykyään se repii peliverkkarinsa vähimmästäkin

tappelee suntion kanssa vallasta

eikä sillä sitä ole

mutta voihan se terrorisoida kielellään

se painaa sen korvillemme, manaa meidät, ottaa luulot pois

kun linnut ne laulelee ja mieli vaeltaa

niin kuin harava siinä punamullatun paisteisella seinustalla

niin jo se saastainen hilautuu perässä ja valuu niskaan

että Miten on kuuma miten Sulta into kyllä tosta laantuu

Kyllä se on niin ja se on näin

mä varaan nykyään vessapaprua taskuun

mä pyöräytän siitä tulpat

MINÄ ODOTAN UUTTA KEVÄTTÄ, SE TULEE

TAI MAAILMANLOPPUA, SE -

EHKÄ NÄMÄ KIVET

LÄHTEVÄT KÄVELEMÄÄN ENSI YÖNÄ,

EHKÄ TYRSKYÄÄ PIAN HULLAANTUNUT NURMI

ehkäpä sinä viet minulta mielen