Ilkiöt! Sinä, juuri sinä!
Me olemme saaneet kylläksemme sinusta.
Erehdy vielä lähelle niin saat sen pimeytesi jota niin ylistit, kauemmas kuin osasit toivoakaan.
Erehdy, ja tähän horjahdat. Ja me potkaisemme jalat altasi kun menet, ja lapioimme päälle vuorellisen kiviä ja hiekkaa ja mätiä sammakoita, ettet sinä enää koskaan nousisi.
Turha tulla kummittelemaan jälkeen päin. Kaipaamaan tai soimaamaan. Kaikki tietävät, että itse sinä mulkku itsesi hukutit. Typerä, mulkosilmäinen hölmö, joka luulit hyönteisensilmilläsi ja hyönteisensielullasi meitä säikytteleväsi!
Meidän kotimme ovat aseita täynnä nyt: seinillä myrkkyruiskuja ja pistimiä ja kynnys miinoitettu.
Tule.
Tule, kusipää, ja toimitamme sinut alimpaan helvettiin, Hadekseen, Yaman luokse, jonnekin mistä sinä hölmö tietämätön et ole koskaan kuullutkaan. Ennen kuin nyt, kun sinut elämästä sinne potkaistaan.
Typerys!
Mätäne! Kuole!
Minä itse riisun sinun mädän sielusi paloiksi. Minä syön sinut säie säikeeltä, palan, ja vielä palan, perseen, nenän, sydämen nurkan, ja yhä, vielä pienen hippusen, niin hitaasti kuin vain viitsin. Työnnän perseeseesi laavankuuman auran ja kynnän sinut syvälle oman typeryytesi kuumentamaan paskaan.
Eikä kukaan sinua sen jälkeen enää muista.
Ja me pidämme huolen, että viimeinenkin sinun jättämäsi löyhkäävä jälki haihtuu tyhjyyteen. Ettet voisi toivoa, siellä kuollessasi uudestaan joka hetki, että yhdenkään elävän olennon tunteet tai muisti saattaisi sinua säälin turvin yrittää tavoittaa ja virvoittaa.
Pala!
Mätäne!
Kuole pimeässä, ikuisuuteen asti, kaikkien hylkäämänä. Syököön pimeyden pesusieniarmeija vatsasi.
Edessäsi on enää pelkkiä seiniä, muureja ja vallihautoja, miinakenttiä, ansoja, kuolemankoneita. Saat juoksuradan joka pudottaa kuuman kiven kalloosi. Me rakennamme koneisiisi pommeja, me laskemme poluillesi helvetinkoneita ja karhunkuoppia.
Puhkokoot seipäämme sinun maksasi.
Tätä et osannut odottaa? Vaikka niin ovela olit ja kaiken ennalta näit?
Etkä kuitenkaan nähnyt. Sillä sinä olit sokea syntymästä. Sinä synnyit silmät kiinni ja sairaana, pahaan aikaan. Mutta koska sinä et etsinyt parannusta niin nyt sinä sen saat, lopullisen, parannuksen.
Puukkoja korviisi. Palavat tikut kynsiesi alle. Sinun surkastuneet aivosi paistetaan kiehuvassa tervassa ja selkäytimesi vedetään toreille kuivumaan.
Sinun mätä sienikasvisi sinun jalkojesi välistä isketään seinälle ja annetaan haukoille ravinnoksi. Sinun sormesi katkotaan, sinun reitesi murskataan ja sinut ripustetaan naulittuna pää alaspäin korkeaan seipääseen, varisten ja lokkien syötäväksi.
Ja me herjaamme sinua alhaalla kunnes sinä olet kokonaan kuollut ja sitten me vedämme sinua perässämme kylillä kaiken kansan, veljiesi ja sisartesi, naurettavina ja ilkuttavina.
Etkä sinä enää samaan ryhdy. Eikä sinulle toista tilaisuutta anneta.
Sinä sait sinun sadat ja tuhannet anteeksiantosi. Enää sinulle on vain pakkanen ja ruokaa ulvovat sudet. Älä siis enää viitsi paukuttaa loukkuleukojasi, kuin muka olisit muuta toivonut. Kuin hävitystä. Sillä sitä sinä halusit. Ja sitä sinä saat.
Kasvakoot metsät paremmin sinun raatosi yllä. Paremmin kuin sinun täällä reuhtoessasi. Painukoot juuret mätiin keuhkoihisi. Sinä rotanaivo. Kuolleen sian paska.