Hän istuu ravintolassa
vieraassa ravintolassa vieraassa maassa
Tallinnassa, tarkalleen
tilattu tacosalaatti ja kahvi saapuvat
Matias tarttuu haarukkaan ja syö
ajatellen että hänen ympärillään leijuva musiikki
kuuluu täysin joutavana kuten tavallista
yhdistämässä hetken tässä ravintolassa istuvia
mutta erottamassa näitä samaisia lähes kaikista muista
lähes kaikkialla muualla
Hän katselee tupakoivia miehiä ja tarjoilijaa
hänen ei tee mieli sanoa mitään kenellekään näistä
se näyttää sopivan muille
***
Hän löysi Taikurin
he törmäsivät sattumalta
kadulla
juhlivat hiukan ja nyt juna
vie heitä kohti Tartoa
laveatorista vanhaa yliopistokaupunkia
***
perillä
(matkasta ei ole mitään kerrottavaa
juna oli tehokas siis näkymätön)
he vaeltelevat ympäriinsä
ulos keskustasta
vaitonaiset paikalliset eivät neuvo tietä
monet eivät osaisikaan
laajan joutomaan keskeltä löytyy
korkea, harmaa hotelli
kammottavan ruma
he astuvat aulaan,
siinä pieni vastaanottotiski ja ovi baariin
Matias kurkistaa baarin puolelle:
luja discomusiikki
ja sotilaallisesti äkkiä (vaiko ainaisesti) jäykistyneiden
miesten tuijotus
tyrmää hänet takaisin
aularouvan vaikeaselkoisista selvittelyistä
päätellen hotellissa ei ole tilaa
onneksi tämän tytär
johon yhteys saadaan puhelimella
tulee pelastamaan kulkurit kotiinsa
hän saattaa heidät polkupyöräänsä talutellen iltapalalle
seurallisen papan kestittäväksi
ja leveään, pehmeään vuoteeseen
onnea, iloa
ja ystävällinen aamiainen
***
kohti Vilnaa
kahelin kaaharin kyydissä
liekö juovuksissakin, roisto
matkalla hän poimii mukaan pyylevän baabuskan
ja tarjoaa huoltoasemalla liha-aterian
***
Riikassa
Matias ja Taikuri juovat
Riga Balsamia
ja menevät naimisiin
***
Taikuri makaa alastomana
vuoteessa
aamupäivän koittaessa
Matias on hereillä varhain
valo tulee huoneeseen
on kolmaskymmenes kerros
uusi ystävä joka tarjosi yösijan
nukkuu vielä viereisessä huoneessa
Matias juo hiukan
ja katselee ulos
tornitalon ikkunasta ulos kauas
yli kattojen, tunnustelee
miten elämä on,
hän avaa paikallisen kotisirkuksen
onnellisena siitä että pian löytyy Moskovan kanava
joka toimii ja ilakoi tänä aamuna Charles C:n siivin
kaikki syyt siis olla niin onnellinen kuin voi
kukaan elävä olento olla
Matiaksen edessä matolla steppaileva kärpänen mukaan lukien
tuo joka ei nähtävästi osaa käsittää liikkuvaa kuvaa
hän miettii edellisiltaa
harhailevia sanailuja hippie-elämästä
siitä miten ymmärretään
rakkaus vai Rakkausko se oli
vai oliko se ystävyys, isolla tai ei
hullussa maailmassa
jonka korjaamiseen hän ei ainakaan juuri nyt uskaltaisi
väittää löytävänsä yhtään toimivaa työkalua
***
Taikuri herää
nauttii aamiaissavukkeen
nousee yläilmoihin pesemään ikipuhtaita hampaitaan
ja päivä alkaa
niin kuin se on alkanut
aikojen alusta asti ja ennemminkin jo
***
he riitelevät
Matias sanoo jatkavansa yksin, lähtee bussille,
huomaa kuitenkin tutkia taskunsa
ja löytää sieltä molempien passit
takaisin, etsimään
tietenkin he törmäävät
sopivat, tietenkin, ja lähtevät
yhdessä
***
auto rytkyttelee
monettako tuntia jo
yötä myöten kohti Varsovaa
Matiaksen vatsa kuplii
Taikuri valvoo
***
koko päivän unta tehnyt
suloista lepoa sormeillut
***
retkeilymaja jota ei ollut
hotelli jonne ei päässyt
leirintäalue jossa ei voinut telttailla
ja baari jota ei avattu
Varsovassa, Puolassa
tänä tulevaisuuden keväänä
***
vanhoilla kaduilla ihmeellisen rauhallista
aseman luona ensimmäiset peiliseinäiset pilvenpiirtäjät
ja alkavaa touhukkuutta
***
aamu kerää lakanansa taivaalta
mies kuljeskelee ulkona, sammuttelee valoja
naapuri tulee tarjoamaan maljaa
***
pitkin tunneleita
teitä
kiskoja ilmaan piirrettyjä
veteen katoavia
kohti tällaisia asemia kuten tämä
niin täyteläinen hiljaisuudessaan
jonka halki narahtavat toisinaan baarin ovet
kuin jonkin saluunan rasvaamattoman sisäänkäynnin nivelet
ja nämä puheen sirot väittämät, pistot
myös jatkuvammat
ja vuoropuheluun houkuttelevat
joiden ansiosta tämän teetä tarjoilevan puodin
välikköön ryöppyää nyt jo kahdesta pöydästä
kertomuksia, sulavia
ja viipyviä,
kuten raukeat keinut hiljaa aamutuulessa
juuri viitsien
paljon käsittämättömämpinä kieleltään
hallin ilmassa kajahtelevia metallinsävyisiä
ei epäystävällisiä, vain karkeita
ja kehnon mekaniikan runtelemia tiedotuksia: kaikille
vuoroaan odottaville
kuulostelijoille
tarvitseville kuten myös erottelematta jokaiselle muulle
***
Joku mies
saapuu
lähtee
ehdittyään juuri norkoilla turhaan myyntitiskillä
jolta myyjä on hämmentävästi kadonnut
takahuoneiden muille vieraisiin soppiin
suorittamaan arvoituksiksi jääviä riittejään
ehkäpä vain pesemään käsiään
tai selaamaan lehteä
lepäämään hetkeksi selkä seinää vasten
tuoli kenossa ja jalat vasten vastapäistä seinää
ajatuksissaan
***
yllättäen rahat ovat lopussa
miten ihmeessä, niidenhän piti
Taikuri soimaa Matiasta tuhlaamisesta
ja lähtee, katoaa kadunkulman taa,
on poissa
***
ehkä ne tippuivat kadulle
Matias pohtii
tai ehkä niitä olisi pitänyt laskea
radiosta kuuluu rockmusiikkia
Rolling Stones tänä iltana täällä Berliinissä
se Tennessee Williamsia kanniskeleva mies
istui koko eilisen hulinan ajan vaitonaisena
nojatuolissa onnistumatta
etenemään kovinkaan montaa sivua jos ainoatakaan
istuu taas tuossa kirjoineen
italialainen nainen
istuu ystävättärensä kanssa pöydän ääressä
he puhuvat vuolaasti, miettivät
***
Hän käy ulkona kävelemässä kadulla ja muistaa
miten Taikuri pelkäsi
tulla asunnon edessä olevalle sisäpihalle ja porttikäytävään
illalla yksin liikkuessaan
Matias naurahteli silloin
suvaitsevasti ymmärtäväisesti tyynnyttelevästi ja sillä lailla
silloin, mutta nyt
hän tuntee pelon värähdyksen nähdessään miehen joka kävelee
hitaasti ja valppaasti häntä vastaan
hän vaihtaa kadun toiselle puolelle
ja ajattelee miten juuri tässä kaupungissa
juuri tässä niin
pimeät hullut kulkivat kerran
kirjoittelemassa seiniin ja oviin
houreittensa tiivistymiä, iskulauseita
ja toteuttivat ne
häntä kammottaa yhä
vaikka nyt seinille onkin suihkumaalattu
aivan toisenlaisia
nationalismia seksismiä ja keinottelua vastustavia lauseita
***
muisto on melkein liian paha
vastaanotettavaksi ja säilytettäväksi
ei ihme että monilla täällä
on vaikeuksia elää sen kanssa
unohdusta se vaatii
tai jotain hyvin vanhaa
Hare Krsna Hare Krsna
Krsna Krsna Hare Hare
Hare Rama Hare Rama
Rama Rama
Hare Hare
***
Matias napauttaa päänsä matalaan kurkihirteen
vahingossa, ja ajattelee
että hyvä
sepä selkiyttää päätä
joka alituiseen unohtaa missä se oikeastaan on
***
kummallisia ajatuksia
täällä
iskusanoja hitsautuu
kaikumaan mieleen
pakkomielteitä
raideliikennettä
mikä ihme
mainosteollisuushan se
ja se koko sen ravitsema
elinvoimainen valtava leikkii iskulauseilla
oliko niitä paljonkaan vielä sata vuotta sitten
millaiset ihmiset niitä käyttivät
***
Taikuri palaa
hän ei ole matkustanut minnekään
jollei ympyrää
maanalaisessa joka täällä on useimmiten maan päällä
korkealla ilmassa
viettää ohi vanhojen
paljon nähneiden kerrostalojen
he vaeltavat
käyvät syömässä
menee iltaan ennen kuin he palaavat
taas aivan ilmeisesti sovussa
ja laiska ilta
yö taas kutsuu kiertämään katuja ja sitten aamu
löytää heidät lepäämässä vierekkäin
***
matka jatkuu
vain lyhyen seisauksen jälkeen
yhdellä näistä keitaista joilla matkustavaiset
oikovat rasittuneita jalkojaan
pitkien taitettujen etäisyyksien jälkeen
väsyneinä mutta onnellisina
iloisina, apeina,
sopuisina mutta toisilleen tuntemattomina
ehkä vain jonkin yhteisen eleen
tai kaukaisen liittävän sanan yhteen solmimina
yksi kirjansa helmoihin piiloutuneena
toinen makuupussissa
yksi pyykkiensä parissa
kolmas haaveiluun uponneena
***
viimeinen olut
viimeinen savuke
viimeinen suihku ehkä viikkoon kuka tietää
viimeinen pieni riita joka alkaa yhtäkkisesti
kiihtymättä tällä kertaa kovin syväksi tai kiivaaksi
tai armottomaksi ennen kuin peruutusvaihde löytyy
hetki, ja
he ponnahtavat liikkeeseen
ympäröivän musiikin tahdeista lipeillen kohti
aina kuumia, aina savuisia katuja
jotka supistavat nenät, tukkivat korvat ja silmät
sekoittavat niitä
kunnes matkaaja nuuhkii jaloillaan
ja näkee tohtimatta katsella
***
kaupungin kaasuhuuruisesta ytimestä kiire
pois, heilläkin
juna vääntelehtii heidän allaan ja vie kaupungin laidalle
missä olemassaolon kamppailu on hieman siedettävämpää
näkyy vain joitakin teollisuustölkkejä
joissa valmistetaan arvaamattomia kaikkien vaeltajien ylle,
yhteen sulloutuneiden talokääpiöiden ylle
kohottautuva yksinäinen kirkon kupoli
jäänne joiltakin mielenkiintoisilta ajoilta
joihin ei koskaan ehdi tutustua lähemmin
elämää on
liikkuminen
ruuan ja majapaikan etsiminen
ja väsynyt odottelu
autioilla asemilla
täysillä asemilla
tungoksessa
ei-missään
virkapukuisten vaaniessa
varjoisissa junankabineteissa ja ohi suhahtelevissa autoissa,
näitä köyhiä joiden täytyy selviytyä eteenpäin
vaikka lippulakia nurinpäin lukien
myös täällä Potsdamissa missä vehreyden keskellä voi nähdä
joidenkin yksinäisten lehdettömien puiden
takertuvan tuskaisin kouristuksin saasteiseen ilmaan
***
vai onko se kuvittelua
mielen liikettä
kun aistit ovat menettäneet luotettavuutensa?
***
pieni kultivoituneisuuden patinan rusikoima
vanha pikkukaupunki, Brandenburg
pienen matkan päässä Berliinistä
ennen yön saapumista he
ostavat evästä kaupasta
lähtevät kävelemään
viitsimättä taaskaan pysähtyä näkemään mitään
kaupungin niin sanotuista nähtävyyksistä
***
homopari kävelee heidän edellään
kumpikin on pujottanut kätensä toisen takataskuun
he latelevat ilmoille nimiä mennessään
Amsterdam
Hampuri
Kööpenhamina
he löytävät puiston
puistosta penkin
istuutuvat ja syövät
halailevat
nousevat taas nostelemaan peukaloitaan
tuloksetta
he kävelevät, tulee pimeä ja he väsyvät
pienen puron varteen
he vihdoin uuvahtavat pystyttämään teltan
aivan raskaasti liikennöidyn tien varteen:
onko se oikea tie? minne se vie?
onko sillä mitään väliä?
***
sen täytyy olla tie Magdeburgiin
he päättelevät
kun yksitoista rekkaa jyristää ohitse perätysten
teltta tantereineen tärisee heidän allaan
lisää
rekkoja seuraa
täydessä lastissa kaikki
lisää autoja
hyviä nopeita uusia eurooppalaisia autoja
he pyöräyttävät paperista korvatulpat
peittyy kuuluvilta niin puron solina kuin sirkkojen sirityskin,
tammenterhojen kopsahtelu maahan, plumpsahtelu
ohitse virtaavaan veteen
he nukahtavat
***
vesi loiskuu
miesten ääniä! joku tulee!
kaljupäiset humoristit ovat tulleet, polttamaan
tupakalla reikiä telttakodin seiniin tai tekemään siitä heittopussia!
ei, ei sittenkään, koira vain
joka sekosi päästään nähtyään oudon tilapäisasumuksen
he tulevat ulos
koiran miehet juttelevat hetken
kutsuvat piskiään takaisin, lähtevät
uusi ja onnistuvampi unen yritys
***
aamulla saapuu ystävällinen metsänvartija
kyselemään, tarvittaisiinko täällä ehkä jotakin,
on tyytyväinen
kuullessaan että kaikki on enimmäkseen kunnossa
tiekin on oikea
selviää vartijan tuomasta kartasta
siis kahville
pienoinen kylä lepää aivan vieressä
vain parin puun takana
nyt se näkyy vaikka yöllä
siinä olisi yhtä hyvin voinut olla
seinä taivaaseen saakka
***
pitkä kuuma taival
ohi ohi hurahtelevien kiireisten
johtaa nopean
hyvin nopean tien laitaan
vasta päivän sitkeän peukaloinnin jälkeen
he onnistuvat pyydystämään yhden laupiaan
tuntemattoman ja matka jatkuu
hyvät kymmenen peninkulmaa,
päättyy Magdeburgin laitamille
katkeaa hetkeksi mutta vain hetkeksi: heillä on onnea tänään,
mies pysäyttää ja vie heidät keskustaan
tarjoaa vielä taskurahaakin kiertolaisille
on kuulema itsekin aikoinaan aivan samalla tavalla
ytimeen siis
aterialle raatihuoneen suihkukaivojen kohinaan
muutaman ystävällismielisen oluenkumoajan seuraan:
vähän lepoa
ja taas eteenpäin ohitse luostarin ja
todella ökyfasadisen kirkon,
pääkadun ravintoloiden ja Hegel-kahvilan
pitkä päivä haihtuu mielestä vähin erin
***
illan viiletessä
kaahaajat katselevat heitä ylen
toinen käsi autonpellillä
toinen silmä kiinnitettynä
pohjoisamerikanhousuja myyviin puoteihin
toinen pohjoisamerikanhousuja kantaviin naisiin
punkkarijoukko hyppelehtii ohitse, he remuavat sisään kauppaan
pitävät hauskaa, ostavat purkin tomaattia
kun tämä joukkio
lymyää pimentyneeseen puistoon
yöpuulle joka on pesusoikon puuttumisesta huolimatta tyydyttävä:
ei rottia
ei vainoavia vartijoita
ei koiria eikä pienempiä ötököitä
ei liioin hätähousujen kikkareita
mutta lehväkatos
***
miten huono päivä
miten ikävä kaupunki
nuivia ihmisiä ja ennen kaikkea
miten kallista ruokaa
***
tukeva riita ja näyttävä ero
saavat epäilemään että nyt kyllä
tästä ei kyllä enää
selvitä
***
Matias erehtyi
taas
***
lyhyt lifti onnettomasta Hannoverista
(ei siitä muuta nähtykään
kuin aseman nurkilla riekkuvat narkomaanit)
vie puolensataa kilometriä eteenpäin
keskelle autiutta,
aivan liian nopean moottoritien laitaan
kyydin yrittelyä
kävelyä
pitkin peltoja ja unohdettuja metsiä
suuret niitetyt vainiot kumpuilevat etäisyyksiin
ja laaksoissa lepääviin kyliin
kaukana pienellä tiellä kulkee ratsumies
idylli raukaisee
puut kutsuvat varjoisaan lepoonsa
ja peura!
loikkii ohitse matalalla riippuvan auringon
hämyisessä valossa
***
tämäkin maa on siis yhä olemassa
tämä maa on ja sen voi löytää
ratsain, tai jalkaisin
***
muuan moottoriväyläbaari
jossa saattaa ottaa suihkun
ja olutta
ja ehkä tavata sprinkleriasentajan
joka baarikahvilan sulkeuduttua
ja rekkamiesten kieltäydyttyä kyyditsemästä
vie vaeltajat seuraavaan taukotupaan
missä olutta saa pitkälle aamuyöhön
ennen ulosnukahtamista
ja heräämistä kylmään aamuun vailla pfennigiäkään
repussa neulalla kiinni lappu
"Holland"
hyödyttä
kuljettaja
joka lopulta aamun jo edettyä ymmärtää pulman vie taas
lyhyen matkaa eteenpäin kohti Bad Oeyadhampjotakin
jossa aamupäivällä liikkuvat vain vanhat vanhukset
hekin ikäisikseen kovin hitaasti
kylässä on totta kai city
keskustan
siis totisesti pienen keskustan alueella
ja siellä äärimmäisen snobistinen ruokakauppa
tavaratalo melkeinpä
jossa kassapatruuna ottaa tarjotun kolikon vastaan
kuin kuolleen, mädän rotan ennen kuin pudottaa sen koneeseen
inhoten ja päätään pois kääntäen
sanat
joita nämä asiakkaat hänelle lausuvat
eivät tavoita edes hänen korviaan
saati aivoja
varmaan hukassa nekin
***
Bad Oeyashamjostakin San Bentheimin linnaan piknikille
täältä on hallittu kaikkea mikä muurien ylitse näkyy
heidän linnansa
iloinen Amsterdam
lukemattomien homobaarien
ja niin sanottujen kahvikauppojen sokkelo
jonne voi eksyä vaikka loppuelämäkseen
***
ei yöpaikkaa
eikä rahaa
ei ystäviä lähitienoollakaan
ainoana lohtuna rakkaan lisäksi
joskin melkoisena
ettei tämä ole ikuista
vatsakin nöyrtyy
kohtuuttomista jos kohta
runsaan liikunnan oikeuttamista vaateistaan
***
yhdeksän päivää damia vielä jäljellä
taskujen pohjalla yhteensä
kolmekymmentä guldenia
jos olisi jokin paikka missä valmistaa ruoka
pottuja tai riisiä
mikä täällä nyt sitten onkaan halvinta
voisi selvitä hyvinkin
mutta ilman asumusta
ja olisipa turvauduttava lämmittämättömään ruokaan
ei käy, Taikuri sanoo
***
voisikohan maidolla elää niin kauan?
***
huumattujen ja kuumehoureisten
lyhyitä maailmoita
pian nälkähoureet tulevat tutuiksi
tätä tavallista
sinulla on, minulla ei, anna siis minulle
minulla on, sinulla ei, silti en anna sinulle
rakastamme
kunhan pysymme riippumattomina
tai niin kauan kuin meistä siltä tuntuu
että meillä olisi mahdollisuus irtautua
tai ainakin että siltä tuntuisi
***
tänään on hyvä päivä
vaatia toiselta
jotain mitä tämä ei osaa antaa
***
täälläkin on asukkaita
melkein jokaisella on oma asunto
(sen näkee siitä miten siististi he ovat pukeutuneet
tukkakin pesty ja kammattu)
oma työ ja ystäväpiiri
piilopaikat
tapaamispaikat joissa käydä
säännölliset ja poikkeuskuviot
kelvolliset tanssiaskeleet
***
tekeekö tilaisuus aina varkaan
synnyttääkö televisio lapsen
miksi pesuainepaketeissa on atomien kuvia
miksi perheen pää ottaa aina vastuun virheistä
entä se päätön osapuoli, kumpi
missä niksi joka rakkauden kamppailulta säästää
entä mistä yösija
***
ja onko tämä hetki tärkein
riittäisikö lupaus
vai sittenkin laskea ylihuomiseenkin
miten monia voi ottaa miten lähelle
miksi pojat yrittävät kasvaa miehiksi
entä onnistuvatko he siinä koskaan
onko miehiä entä naisia
jos kerran on jo huomattu ettei ole
mitään täydellisyyttä mitä tavoitella
niin miksi sitä yhä tavoitellaan
***
katala, kylmä uni juna-asemalla
ja seuraava kristillisessä "nuorisokodissa"
aivan punalyhtyisen lihahornan partaalla
takana neljä
huonosti nukuttua kehnoa ja sekavaa yötä
***
oli kerran polkupyörä
polkupyörästä lipetti
lipetistä poliisinlakki
poliisinlakista kamari
kamarista lesbotyttö
lesbotytöstä meteli
metelistä almanakka
almanakasta aurinko
auringosta aallonsyrjä
aallonsyrjästä kapakka
kapakasta pikku piikki
pikku piikistä pilleri
pilleristä pitkä linnunsiipi
linnunsiivesta riksanruuvi
riksanruuvista varpaankynsi
varpaankynnestä hutikka
hutikasta hullunmylly
hullunmyllystä lutikka
***
miksei tyhjällä paikalla voisi istua
kun juna liikkuu kuitenkin
niin mutta
***
asema
hyvin pieni kylä
ilta
oikein hiljaista
ei muuta merkkiä elollisesta
kuin pieni teknobaari, sieltä bailut jytisevät
oviaukosta ulos pimeyteen ja tyhjyyteen
sinne
halpaan lippuun sisältyy yksi olut
***
sähkön energiaa
juhlaa aamuun saakka
rytmiikkaa
suloista unohdusta
ja epäluuloa: eihän tuo vain vie kassaa?
***
give peace a chance ?
***
liputta ja ilman rahaa ja lähes ilman ruokaa
aina Osnabrückiin saakka missä pakko
painostaa takaisin kaidalle moottoritielle
ensimmäinen yritys pyydystää kuljettaja - on voittoisa
kymmenen kilometriä tietä vierähtää alitse
siitä toiset kymmenen
sitten kölniläinen alumiiniprofiilien valmistaja vie
vartissa päivän patikkamatkan
Oldenburgiin ja Bremeniin johtavien teiden risteykseen josta
nahkapöksyneito kyydittää edelleen Oldenburgiin
hämärä saapuu
pystytetään teltta, huomenna lisää
kokeillaan nyt tuota vielä
se pysähtyykin, mercedes
mies tarjoaa tietä aina Bremeniin saakka ja ohitsekin
aina Hampuriin johtavan tien laitaan
jossa hypätään aidan yli nukkumaan
pupujussien kansoittamalle nurmikentälle
***
rautatieasemia ja kristillisiä apukeitaita
tiellä voi olla hyvin kylmää
katuja
villijäniksiä
syrjäisissä puistikoissa
valaistujen jyrsijänruokatehtaiden
ja moottoriteiden
väliin jääneillä jättöalueillta
joilta sitten jatketaan lainakyydeillä
tämän korpivaelluksen aikana joka
on tehnyt niistä tarpeellisia
pikamatkoilla suurista keskittymistä pienempiin
nähtävästi
kaikkien unohtamiin
ja taas takaisin sinne jonnekin mistä on tultu
***
tuleeko joskus sitten
päivä jolloin he muistelevat
sitä mikä oli kaunista ja lämmintä ja onnellista
heidän välillään silloin joskus
ehkä päivä jona ei enää synny
muuta kuin molemmille tuttujen tosioiden luetteloimista,
kun maailma on päässyt sisään
ja se kipinä jota vaaliakseen he liittoutuivat yhteen karkaa
muistelevat, missä kohtaa jokin meni vikaan
mikä kumpaisenkin taholtaan
saattoi yhteen tuollaisen ihmisen kanssa
josta lupaavasta alusta huolimatta
sitten kasvoi tuommoinen
tätä kyselisi kumpikin tahollaan
kunnes väsyisi kyselemään
vihdoin vain väsyisi
kohta väsyminenkin olisi unohtunut
ja jäisi vain väsymys vailla historiaa
vai
***
löytävätkö he sittenkin
lähelle uudestaan
suuren kierroksen tehneenä kenties:
he alkavat asua yhdessä
syödä yhdessä
eikä heidän ihonsa pelkää
ulkopuolella ei enää mitään
murskaavan järjestymätöntä voimaa
joka ei heijastuisi naurettavana ja vieraana
kun he ovat
kun he ovat niin lähekkäin
suorastaan lomittain
he kasvavat
***
Hampurista jälleen
tähtikärsää ohjaava nappaa
kyytiinsä
paljastuu esimerkiksi että hän
tuntee Nietzschen ja Adornon
hän on opiskellut joskus filosofiaa
jätti sen sitten
ja alkoi suunnitella puutaloja
suuri seisaus
osuu tällä kertaa Lyypekin kohdalle
seuraava kyyti jatkaa matkaa jonnekin
Lyypekin ja Puttgartenin välille
huoltamolle
***
tankställe
sijaintina ei-juuri-missään
pimeys ympärillä syvenevä
tuhkakupissa lojuu hyönteisen ruumis
ja kassalla taas kinaa
oliko se kymppi
ei ollut kakskymppisen annoin
ei ollut
oli
olut maistuu vielä
radio lipsuilee teknorapista 70-lukuun
ulkona autot ohi
rekat ohi
pimeys yli
***
aamulla valo
telttakankaan lävitse
läheltä ohitse jyrähtävien rekkojen äänet
kuuluvat läpi ohuen seinän kotiin
uni karkaa
teilleen eikä palaa enää
on kyllin kylmä
sää houkuttelemaan Matiaksen ulos
hän sulloo jalat kenkiin
vetää ovivetoketjun auki
hyppelehtii pikku aukion poikki pensaikkoon pissalle
karttataulu näyttää sijainnin
summittaisesti
sitä voi katsella, sitten
askeleet kohti
huoltoasemaravintolaa, pysäköintialueen poikki
muutamia autoja lepää siinä
näköjään elottomina
ravintolassa toinen myyjä
ei sama kuin eilen
valmistamassa sämpylöiksi nimittämiään
sämpylänpuolikkaita
voileipiä
juustolla ja munalla
kahviautomaatin naksahdus havahduttaa hänet
kassalle laskuttamaan
pienen kahvin hinnan
Matias ottaa kupin
pelkän kupin, ei alustaa
mukaansa ikkunapöytään
istuutuu juomaan
kaivaa tupakan taskustaan
asettaa pöydälle
juo
ei polta vaan katselee
vielä tyhjään kahvioon
sen suurilasisia seiniä jotka tekevät siitä hyvin läpinäkyvän
keveitä sieviä pöytiä joilla pienet ruokalistat
houkuttelemassa: ostakaa juomia ja syötäviä
kolmiomaisina kohoavia erityismainoksia
tsatsikilla täytettyjä uuniperunoita varten
vieressä välkytteleviä raha-automaatteja
hän nousee ja pudottaa
kymmenpfennisen sisään panosaukosta
toisen
koettaa välillä käynnistää laitetta
kolmannen
koettaa, ei onnistu
katselee varoitusta automaatin kyljessä:
ylenmääräinen pelaaminen ei ratkaise henkilökohtaisia ongelmia
ulkona
auto kiidähtää ohitse
katoaa tielle
hän juo kermaista
(mielestään melko pahaa)
kahvia
kun se on lopussa
hän nousee
kerää tavaransa
ja kävelee ulos
parkkialueen poikki taas
teltalle missä hän huomaa
tuuletusaukon peitteeksi asettamansa paidan pysyneen paikoillaan
hyvä
hän avaa oven
kumartuu konttaamaan sisään
kontaa sisään
istuu hetken pyllyllään makuualustan päällä
sulkee pehmeän oven
***
Taikuri uneksii
hän rakastelee jääkukkapellossa
Taikuri herää
Matias asettuu hänen viereensä
hän vetää makuupussin heidän ylitseen
asettaa kätensä Matiaksen vyötärölle
silittää
he rakastavat
***
nyt he ovat aivan hereillä molemmat
he tutkivat vaatteiden kärsimiä vaurioita
mitättömiä
siistivät hieman ja nousevat
niin istualleen kuin matalassa tilassa kykenevät, lähtevät ulos
molemmat
kohti kahviota
tilaa iso kahvi
Taikuri sanoo ja lähtee vessaan
Matias tilaa pienen, halvan kahvin
kummallekin ja lisäksi kolme leipää, vie ne pöytään
kaivaa taskustaan vielä yhden kymmenpfennisen ja pudottaa sen
kojeeseen siellä yhä olevien kahden seuraksi, käynnistää:
ei mitään
he istuvat nyt vierekkäin
juovat
syövät
ja tarkkailevat
ulkona parveilevia eläkeläisiä
jotka juuri heidän tullessaan sisään purkautuivat
ulos suuresta bussista
ei, he eivät tule sisään
joitakin autonkuljettajia sen sijaan istuu jo kahviossa
heidän seuranaan
kukin erillään
yksinään
kahvia juoden ja syöden
***
parrakas
vaalea harjastukkainen ehkä kolmekymmentävuotias
ammattilaisautoilija tulee sisään, ostaa evästä
käynnistää uhkapelin
istuutuu katselemaan miten se pelaa itsekseen
mitään heruttamatta
onko autoilija matkalla laivasatamaan?
ei
vastauksesta ei saa kunnolla selkoa
paitsi että se on selvästi: ei
***
he lähtevät ulos
he pakkaavat reppuihinsa teltan ja muun
alustan ja makuupussin
vaatteet
he keräävät kuivumassa roikkuneen pyykin puunoksilta
ja pakkaavat nekin, nousevat
etsimään
***
täällä tuulee ja me
haluaisimme pois
viitsikää nyt
pysähtykää nyt joku
senkin roisto
***
kiitos!
***
Kööpenhaminassa he tavoittavat ystävän
joka tarjoaa suojan buddhalaisesta yhteisöstä
***
olen kanssasi
aina aina aina
***
viimeisenä päivänä Københavnissa nautitaan
papuja ja piimää
juodaan olutta ja
syödään tuoretta ruisleipää
jonka päälle levitetään isoisän sukka
Grofarost-juusto
***
Helsingborgista eteenpäin
yltiöpuhtaassa junassa jossa kipeään hintaan
lainarahoilla hankittu lippu ei riitä
oikeuteen syödä eväitä murustellen
virkailija vaatii Matiasta pesemään
penkkien väliin roiskuneet mehupisarat ja murut
kertoo että vessasta saa vettä ja paperipyyhkeitä
Matias ei liikahdakaan
kun konduktööri saapuu seuraavan kerran
hän sanoo saman uudestaan
ymmärrätkö?
kyllä, ymmärrän täydellisen hyvin,
kiitoksia oikein paljon Matias sanoo
mikä on vale
sillä mikä on ymmärretty
mutta ei hyväksytty on vain osaksi ymmärretty
siivoaminen maksaa kuitenkin vaivan
konna suopeutuu, antaa jatkaa matkaa
kiittääkin sekin vielä
***
sanat lipuvat
omassa kaikkeudessaan
niiden ja tekojen välissä
paksu inversiokerros
jos se ei läpäise sanat eivät tavoita
toimintaa mitään
mutta jos se on ohut tai olematon
ääni tukahtuu maanmakuiseen hämärään
josta se ei jaksa nousta
***
täällä ohuita ylätaivaan pilviä
korkealla
valoisia
lähes aineettomia
ja tuolla raskaita ukkosrintamia
tai kirkas
lasinkova helletaivas
ritisevän äänetön
***
mutta jos läheisten välillä
sanat ovat tekoja?!
***
paluu
ensimmäiset vanhat tutut äänteet
kiertävät kieltä
omituisen makuisina
laiva
bulevardeja suolaveden päällä
sinnikästä juhlimista
lomaa lomasta pupujusseille
irlantilaista soittoa
olutta aamulla
kahvia ja munamössöä
katseet meressä
pysähtyneissä rannoissa
poistuvissa laivoissa
ulos
ensimmäiset tutut kasvot
uutisia
kuuluu
ymmärtäväisyyttä tämättömyyttä
uutta
vanhempaa
